Filosofian professori Sara Heinämaa kirjoitti lauantain 7.11.
Hesarin
vieraskynässä kiinnostavasti yhteiskunnallisesta merkityskadosta. Sanoman
voi tiivistää:
”Jokainen kulttuuri, joka kadottaa keskeiset
päämäärämerkityksensä ja yhdessä tekemisen mielen, joutuu lopulta
kokonaisvaltaiseen kriisiin.”
Näin kävi Hitlerin Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa.
Heinämaan mukaan olemme hukassa, jos meiltä puuttuu yhteinen
tavoite ja halu pyrkiä kohti sitä. Merkityskato johtaa siihen, että meillä on
lopulta jäljellä ”mekanismi, joka edistää vain omaa ylläpitoaan”. Pyöritämme
systeemiä systeemin itsensä vuoksi ja unohdamme, että tehtävänä on palvella
yhteistä hyvää.
Kyseessä ei kuitenkaan ole luonnonlaki. Kun kulttuurin
kriisi ymmärretään merkityskadoksi, sille voidaan tehdä jotain. Kyse on
valinnoista. Heinämaan mukaan meidän tulee kysellä päämäärien perään kaikissa
tilanteissa, joissa näemme niiden hämärtyvän.
Heinämaan ajatuksia voi
soveltaa myös parisuhteeseen:
Jokainen parisuhde, joka kadottaa keskeiset
päämäärämerkityksensä ja yhdessä tekemisen mielen, joutuu lopulta
kokonaisvaltaiseen kriisiin. Silloin pitää kysyä: miksi ollaan yhdessä? Mikä on
päämäärä?
Kun suhde tyhjenee vähitellen merkityksistä ja yhteinen
tavoite korvautuu pelkällä arjen pyörittämisellä, edessä on kriisi. Usein
edessä on myös ero.
Osa jaksaa pitää kulisseja pystyssä ja sopeutuu tyhjyyteen.
Siitä tulee normaali tila, jossa päällimmäisenä tunteena voi olla elämän
valuminen hukkaan. Paetaan työhön ja kitkutetaan yhdessä lasten vuoksi, eikä
ajatella, millainen elämisen malli annetaan jälkikasvulle.
Osaa hankkii virikkeensä tyhjyyden ulkopuolelta ja tyytyy
kaksoiselämään. Koti on silloin vain täynnä velvollisuuksia, vapaus on jossain
muualla.
Sitten on myös niitä, jotka kriittisesti reflektoivat tilannettaan
ja pyrkivät muutokseen. Joko yhdessä kumppanin kanssa tai itsekseen.
Ihminen oppii koko ikänsä, jos haluaa ja on motivoitunut.
Myös parisuhde on jatkuvan kasvun paikka. Oppiva ihminen muuttaa
toimintatapaansa, jos rutiiniksi muuttunut toiminta tuottaa negatiivista
palautetta. Lopettaa siis hakkaamasta päätään seinään.
Rakkaus on jatkuvaa
oppimista
Jotta parisuhde pysyy oikeasti hengissä ja hengittää vapaasti,
molempien pitää olla auki uudelle, sillä elämä muuttaa meitä koko ajan. Suhteen
tulee perustua avoimuudelle, kunnioitukselle ja hyväksynnälle. Kun siihen
lisätään kiinnostus ja kiihko toista kohtaan sekä halu jakaa elämänsä toisen
kanssa, voidaan puhua rakkaudesta. Se on sitä, kun elämä tuntuu elämisen
arvoiselta.
Rakkaus yleensä kukoistaa, kun kumpikin pysyy pystyssä omilla
jaloillaan, voi turvallisesti olla oma itsensä ja tulee hyväksytyksi sellaisena
kuin on.
