Tämän blogin kirjoituksista osa liittyy väitöstutkimukseeni, jossa pyrin selvittämään, mitä ja miten uudelleen parisuhteeseen menneet henkilöt
oppivat tosiltaan ja yhdessä. Ja mitä he oppivat itsestään. Vähintään toinen puolikas postauksista liittyy ylipäätään aikuisen oppimiskokemuksiin ja ajatuksiin oppimisesta.
Tutkijana etsin tietoa siitä,
miten merkittävää oppiminen on parisuhteessa, mihin oppiminen perustuu, mikä
sitä edesauttaa ja mikä estää. Oletan, että kehittävä vuorovaikutus, jatkuva
oppiminen ja vertaismentoroinnin kaltainen kumppanin tukeminen ovat avain
tyydyttävämpään ja rikkaampaan elämään.
Pyrin löytämään haastateltavaksi henkilöitä, jotka ovat löytäneet uuden kumppanin eroon päättyneen pitkän parisuhteen jälkeen. Avioero voi saada aikaan pysähdyksen, joka vaaditaan kriittiseen reflektioon ja asioiden uudelleen arviointiin. Ero on merkittävä oppimisen mahdollisuus.
Yleensä elinikäinen ja
elämänlaajuinen oppiminen liitetään työhön tai eläkeikään, jolloin näkökulma
on yhteiskunnallinen ja oppiminen välttämättömyys. Perhe näyttäytyy ongelmana,
joka pitää sovittaa yhteen työn kanssa.
Edellytykset hyvinvoinnille ja työssä
jaksamiselle rakennetaan kuitenkin yksityisessä elämässä vapaa-aikana. Väitän, että parisuhde voi olla oppimiskokemusten vuoksi myös merkittävä
identiteetin rakentamisen paikka eli toimivassa parisuhteessa käsitys itsestämme kirkastuu ja kehittyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti