Ville Eloranta pohtii kolumnissaan Moni nuori aikuinen ei enää ymmärrä sanoja ynseä ja joutilas – mutta onko sillä väliä? (HS 11.4.2017) lukemattomuuden ja niukan sanavaraston yhteyttä. Hän pohtii
aihetta tavalla, joka tuntuu kovin tutulta.
”UUTISISSA on välillä outoja väitteitä kielitaidosta:
kirjoja lukeva teini osaa kuulemma 50 000–70 000 sanaa mutta kirjoja lukematon
vain vähän yli 15 000. Kriittisiä kysymyksiä juolahtaa mieleen useita. Miten
tämä on laskettu? Kuinka paljon riittää lukemiseksi? Mihin tutkimukseen luvut
perustuvat?”
Eloranta linkittää Ylen juttuun Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa (3.3.2016). Juuri tuon jutun innoittamana aloin penkoa faktaa.
Sitten hän esittää kysymyksen: ”Eräs kysymys voi kuitenkin
unohtua: puhutaanko aktiivisesta vai passiivisesta sanavarastosta?” Tuo kysymys löytyy postaukseni kommenteista.
Mutta on faktan tarkistus hieman edennytkin, kiitos kommentoijieni.
Mahdollinen lähde on löytynyt, mutta hän ei valitettavasti ole
sähköpostiviestiini vastannut, enkä ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt penkoa
kirjallisuutta.
Ruotsalainen Annika Jansson Nasiell, joka on kirjoittanut tiedon
sanavarastojen eroista kirjaan Boken om läslust (2007) ilman lähdeviitettä,
potki palloa eteenpäin: ”Dessa uppgifter kom från Mats Myrberg som är
språkforskare på Sthlms universitet.”
Tukholman yliopistosta ei kuitenkaan löydy Mats Myrbergiä. Onneksi
nimi ei ole yleisimmästä päästä, vain pari samannimistä ruotsalaista
tutkijamiestä löytyy. Nettiä selaamalla selviää, että Mats Myrberg on eläköitynyt
erityispedagogiikan professori. Hänestä netissä onkin jo tavaraa aika tavalla (ks. esim. https://www.liber.se/Kampanjer/Grundskola-kampanj/Forfattarkronikor/Mats-Myrberg/).
Mutta ei ole sähköpostiosoitetta.
Kaivamisen jälkeen nimi löytyy
dysleksiasäätiön Svenska Dyslexiföreningen sivuilta.
Sinne on kuitenkin vain yksi kollektiivinen sähköpostiosoite. Pyysin välittämään viestini
Myrbergille. Kerron, jos saan vastauksen.
Edelleen on auki, mihin eksakti tieto perustuu: tutkimukseen,
valistuneeseen arvaukseen vai kenties heittoon jossain haastattelussa ja
esitelmässä.
