Takaisin tutkimaan

Älä syö kaikkia kerralla, torui äitinsä nuorempaa poikaani, kun tämä ahmi karkkipussia tyhjäksi auton takapenkillä. Kolmevuotiaan tuohtunut vastaus oli oivaltava: mä syön yhden kerrallaan!

Saman oivaltaminen otti kolme viikkoa, kun pyyhin pölyt hankkeestani, jossa tutkin oppimista uusparisuhteessa.

Tutkimus keskeytyi, kun pääsin syksyllä 2016 ensimmäistä kertaa koulutustani vastaavaan työhön eli äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi Seinäjoen lukioon. Kahdessa vuodessa opin mielestäni tarpeeksi, jotta uskalsin käyttää jäljelle jääneen vajaan viiden kuukauden aikuiskoulutustuen tutkimusvapaaseen.

Palasin taas Framille yliopistokeskuksen tutkijahotelliin. Elokuun kaksi ensimmäistä  viikkoa tutkimus oli kuin oveton talo, jota kiersin etsien sisäänpääsyä. Kolmas viikko kului patikoidessa Haltille katsomaan Operaatio Paulaharjun näytelmiä Lussin Pieti ja kuninkaantytär ja Niilas Saaran kiroissa.

Lussin Pieti ja kuninkaantytär Pitsusjärven rannalla Haltin juurella.

Halti oli pilvessä, mutta alempana näkyvyys parani. Samoin kävi tutkimukselle. Rinkan kantaminen selkiytti ajatuksia ja ymmärsin, ettei kokonaisuutta voi ahmaista kerralla vaan on edettävä vaihe vaiheelta: uusparisuhteen erityisyys, aikuisen oppimisen erityispiirteet, vertaistieto, merkittävät oppimiskokemukset ja narratiivinen menetelmä. Kun olin ottanut nämä alueet taas haltuuni, päivittänyt ja täydentänyt tuoreella tiedolla, oli aika ryhtyä hankkimaan aineistoa.

Haltin huipulla tuuli, pilveili ja räntääkin tuli.

Narratiivisessa menetelmässä on ideana, että haastateltava pukee vastauksensa kertomuksen muotoon. Tilanne vastaa keskustelua, jossa haastateltava on kertojana äänessä ja haastattelija tekee lähinnä tarkentavia jatkokysymyksiä, mutta jakaa myös omia kokemuksiaan. Tavallaan siis pohditaan yhdessä, millaista oppiminen on parisuhteessa.

Haastateltavien löytäminen näinkin intiimiin aiheeseen jännittää. Kymmenkunta paria  riittää hyvin. Sekään ei haittaa, vaikka joukossa olisi tuttujakin, koska kyse on yksityisistä asioista, joista ei yleensä huudella muille. Haastateltava ei tuolloin ihmettele, miksi sä tuollaisia kysyt, kun jo tiedät vastauksen. Kiinnostavia asioita voi silloin jäädä kertomatta. Tähän ongelmaan toimittajakin saattaa törmätä haastatellessaan tuttua ihmistä.

Haltijärvi ja Pitsusjärvi katsottaessa Haltilta etelään.

Kiinnostavaa on myös kohdata haastateltava. Mitä hän suostuu kertomaan? Miten syntyy avoin ja luottavainen ilmapiiri? Toimittajana opin uskomaan vaihtokauppaan: mitä enemmän antaa itsestään, sitä enemmän saa haasteltavalta. Kysymys on jakamisesta ja yhteisestä kertomuksen rakentamisesta; kertomus syntyy aina jossain tilanteessa. Toisena hetkenä, toisessa tilanteessa syntyy toisenlainen tarina.

Tutkijan etiikkaan kuuluu, että haastateltavat pysyvät nimettöminä, eikä heidän sanomisiaan voi henkilöidä tutkimuksesta. Tutkijalla on vaitiolovelvollisuus. Luottamus on oltava ehdoton, jotta haastateltava uskaltaisi kertoa kokemuksistaan. Mitä enemmän hän luottaa,  sitä enemmän hän todennäköisesti kertoo.

Olisitko sinä valmis keskustelemaan kanssani oppimiskokemuksistasi uusparisuhteessa ja kertomaan kokemuksistasi?

Haluaisin haastatella sinua ja kumppaniasi, jos olet kokenut pitkän parisuhteen, joka on päättynyt eroon tai kumppanin kuolemaan ja elät nyt mielestäsi toimivassa uudessa parisuhteessa. Kokemuksesi olisi arvokas lisä tutkimusaineistossani.

Lapin yliopistossa tekeillä oleva tutkimukseni tuottaa tietoa aikuisen oppimisesta ja toimivasta parisuhteesta. Lisäksi uskon, että keskustelu tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden pohtia omaa parisuhdetta ja suhdetta oppimiseen sekä siten lisätä itsetuntemusta.

Laita rohkeasti sähköpostia, niin saat tietää enemmän: psillanp@ulapland.fi