Niksejä vai oppimista

Keskiviikon Hesarissa (28.1.2016) parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa ja parisuhdekouluttaja Sari Liljeström jakavat hyviä kotikonsteja parisuhteen arjen ongelmiin. Ikuisuusriita poikki – asiantuntijat kertovat, kuinka ratkaiset suhteen yleisimmät riidat -jutussa kerrotaan, että suomalaiset parit riitelevät eniten kotitöistä, lasten kasvatuksesta, ajankäytöstä, seksistä ja rahasta. Tämän vahvistaa myös tutkimus.

Jos halutaan pysyvämpiä tuloksia, kyse ei ole pelkästä ongelmanratkaisusta vaan oppimisesta. Oppiminen edellyttää motivaatiota, sitoutumista ja reflektointia. Pitää siis haluta oppia uutta, tehdä sen eteen töitä ja arvioida oppimistaan. Ja kun on parisuhteesta kyse, tämä pitäisi tehdä yhdessä kumppanin kanssa.

Oppimista helpottaa se, kun tietää, mistä solmut mahdollisesti johtuvat. Tähän tarjoaa apua Riitta Jallinojan kirja Perheen aika.

Niin kauan kuin ollaan rakastuneita, kaikki sujuu itsestään. Kaksi ihmistä on olemassa vain toisilleen. Kun rakastumisen tunne alkaa väistämättä hiipua ja suhteeseen alkaa astua ulkopuolelta ”kolmansia”, tarvitaan yhteensopivuutta, samankaltaista elämänkatsomusta ja tapaa elää. Yhteensopivuus on toivon mukaan varmistettu jo seurusteluaikana.

Tuo mainittu kolmas voi olla mitä vain parisuhteen ulkopuolista, joka tulee rakastavaisten väliin: lapsi, työ, arki, harrastus, työttömyys, rakastaja, uskonto. Tässä tilanteessa on hyvä saada asiat kulkemaan niin, että kumpikaan ei joudu tyytymään vähempään kuin toinen. Rakastumisvaiheessa kumpikin teki toiselleen pyyteettömästi hyvää. Kun kolmas tunkeutuu suhteeseen, tarvitaan neuvotteluja pelisäännöistä.

Tässä vaiheessa kumppanit alkavat tarkkailla toisiaan yhä tiiviimmin: tekeekö toinen yhtä paljon hyvää minulle kuin minä hänelle. Rakastaako hän minua yhtä paljon kuin minä häntä? Jos yhteisiä sääntöjä ei ole tehty, puolisosta voi tulla toisen silmissä itsekäs.

Aika on käyttökelpoinen oikeudenmukaisuuden mittari. Sen avulla voi suhteuttaa toisiinsa eri tekemisiä ja arvioida työnjaon oikeudenmukaisuutta. Aika kertoo myös sen, mitä pidämme tärkeänä, mihin liikenee aikaa ja mihin ei. Kaikkeenhan aika ei riitä.

Pelisäännöistä sopimiseen olisi hyvä herätä jo siinä vaiheessa, kun kolmas kolkuttelee ovelle eli arki astuu suhteeseen. Näin siitä syystä, että ruuhkavuosien alkaessa ihmiset kulkevat enimmäkseen virran vietävänä ja vasta kovat törmäykset herättävät arvioimaan sitä, missä mennään.

Onnen kulissit ja pakonomainen tarve miellyttää toista johtavat yleensä kriisiin, koska silloin ei kuunnella omia tunteita. Hyvässä parisuhteessa tulee olla yhdessäkin yksilöitä. Ihmiset haluavat parisuhteessa kuulua yhteen mutta olla samaan aikaan myös yksilöitä.  Tämä on ristiriita, joka täytyy ratkaista molempia tyydyttävällä tavalla; eri suuntiin kasvaminen on tyypillinen eron syy.

Puhumattomuus lisää ongelmia, koska se synnyttää ihmisten välille etäisyyden. Keskusteluyhteys ja tunteiden ilmaiseminen ei välttämättä onnistu, jos puuttuu keskinäistä luottamusta, arvostusta ja kunnioitusta. Ne saadaan helpommin kuntoon, kun arki rullaa kumpaakin tyydyttävällä tavalla.