Sivut

perjantai 17. helmikuuta 2017

Liian hyvää ollakseen totta?


Yle teki uutisen, jossa kerrottiin lukemisen merkityksestä sanavaraston laajuuteen. Äidinkielen opettajat jakoivat innoissaan uutista Facebookissa. Tieto sopi täydellisesti opettajan tarpeisiin. Innostuin itsekin ja vetosin lukuihin: paljon lukevan teinin sanavarasto on 70 000 sanaa ja lukemattoman 15 000. Kirjoitin sen jopa liidulla taululle.


Luvuilla ei ole vaikea motivoida opiskelijoita, kun vähänkin pohtii, mihin tarvitsemme monipuolista äidinkielen osaamista. Ihan kaikkeen, oikeuksiemme puolustamisesta itseilmaisuun, oppimisesta kuulluksi tulemiseen.

Teki mieli tietää lisää. 

Tuloksettoman googlettamisen jälkeen otin yhteyttä jutussa mainittuun asiantuntijaan. Hän pyysi kääntymään Lukukeskuksen puoleen. Sielläkään ei osattu kertoa lähdettä. Jutun tehnyt Ylen toimittaja kertoi heittäneensä muistiinpanot jo aika päiviä sitten roskiin, olihan juttu ilmestynyt jo maaliskuussa 2016.

Hän kertoi kuitenkin törmänneensä lukuihin Turun Sanomien julkaisemassa STT:n uutisessa, jossa tosin ei mainita tiedolle mitään lähdettä. Toimittaja valitteli lukujen päätymistä otsikkoon, itse hän ei olisi halunnut niitä edes jutun ingressiin.

Toimittaja mainitsi myös toisen lähteen: Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lapsemme-lehdessä (3/2015) olleen artikkelin Lukemalla oppii lukemaan. Artikkelissa todetaan: ”Lasten ja nuorten kannattaisi lukea kirjoja. Lukemalla kielitaju kehittyy ja sanavarasto laajenee. Omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa, ei-lukeva 15 000–17 000.” Lähdettä ei kuitenkaan mainita. Aikaisemmin on puhuttu vuoden 2009 Pisa-tutkimuksesta, mutta siihen ei tietojen sanota perustuvan.

Pisa-tutkimusten yhteydessä nuorten lukutaidon asiantuntijana mainitaan yleensä Inga Arffman Jyväskylän yliopistosta. Kysyn siis häneltä. Vastaus ei enää yllätä: ”Kiinnostavia lukuja, mutta valitettavasti minullakaan ei ole tietoa lähteestä.”

Luovutan.

Tässä tapauksessa ei välttämättä ole kyse valeuutisesta, koska tietoa ei kukaan ole todistanut vääräksi, ei tosin oikeaksikaan. Mitään vahvistusta ei löytynyt sille, että luvut perustuisivat tutkimustietoon. On siis täysin mahdollista, että joku on vetänyt ne hatusta. 

Lukuharrastusta perustelevat luvut vaikuttavat loogisilta, ja tietenkin niihin haluaisi uskoa, koska ne palvelevat hyvää asiaa: nuorten innostamista lukemaan.

Mutta kun samaan aikaan pitäisi opettaa myös lähdekritiikkiä, medialukutaitoa ja älyllistä rehellisyyttä.

Kieltämättä tulevat mieleen valheenpaljasta Johanna Vehkoon sanat vahvistusharhasta: ”Haluamme uskoa asioihin, jotka vahvistavat omaa maailmankuvaamme.”

Osaisiko joku kertoa, mistä luvuille voisi löytyä vahvistus tai teilaus?

9 kommenttia:

  1. Vähintäänkin voi todeta, että sanavaraston määrittely on vaikeaa ellei mahdotonta. Lähteenä http://www.balancedreading.com/vocabulary.html: "Surely these dramatically different estimates depend upon the three questions described above, namely, what does it mean to 'know' a word, what counts as a 'word', and who counts as 'average?'"

    Heti perään samalla sivulla sanotaan, että "What is not at all in doubt, however, is this. People who habitually read from a wide variety of texts have much, much richer vocabularies than people who do not read much." Lähteitä sivun lopussa on runsaasti.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiinnostavasta tohtoritason tekstistä. Lähteistä tosin tuoreinkin oli parisenkymmentä vuotta vanha.

    Se on totta, että sanavarasto on hankala käsite, eikä kielten välillä ole yhteismitallisuutta. Kun suomessa lisätään sanan loppuun liitepartikeli tai jokin pääte, merkitys muuttuu. Mutta onko kyseessä uusi sana? Sekin vaikuttaa, tarkoitetaanko aktiivista vai passiivista lukutaitoa.

    VastaaPoista
  3. Hei,

    no niin, salapoliisointini tuotti edes hitusen verran tulosta:

    Hahaa!

    Eli alkuperäisistä alkuperäisin lähde paikallistui (Turun sanomien kautta STTlle ja sieltä Lukuinnon kautta) tänne:
    https://www.decibel.fi/tietoa/vapaa-aika/kirjat-ja-lukeminen

    Ja sieltä löytyy tällainen:
    "Seitsemänvuotiaalla on noin 5000-7000 sanan sanavarasto. Jos kyseinen seitsemänvuotias alkaa lukemaan kirjoja vapaa-ajallaan, on hänellä 17-vuotiaana 50 000-70 000 sanan sanavarasto, kun taas seitsemänvuotias, joka ei koulun ulkopuolella lue, omaa 17-vuotiaana noin 15 000-17 000 sanan sanavaraston. (Lähde: Boken om läslust, 2007)”

    Enää tarvitsisi vain saada käsiinsä tuo kyseinen opus ;)

    VastaaPoista
  4. Jännitys tiivistyy....!

    Sain nimittäin käsiini henkilön, jolta tuo kirja löytyy, ja hän vastasi minulle näin:
    "Tämä tieto samoin sanoin kerrotaan heti kirjan johdannossa. Kirjassa ei kuitenkaan ole käytetty viitteitä eikä anneta lähdeluetteloa. Artikkelin on kirjoittanut Annika Nasiell."

    Että umpikujasta seuraavaan!


    yst. Virpi

    VastaaPoista
  5. Iso kiitos avusta!
    Faktantarkistus on kiinnostavaa puuhaa. Seuraavaksi pitäisi siis löytää Annika Nasiell.

    VastaaPoista
  6. Ensimmäinen kommenttini ei näköjään tänne tallentunut jostain syystä... mutta selostanpa siis nyt: itse työkuvioihin liittyen koitin tätä samaista lähdettä siis kaivella, ja seinä vaan aina nousi vastaan, ja sitten eksyin tänne sinun blogiisi viimein jonkin googlailun kautta!

    On kyllä todella mielenkiintoista ollut tämä kaivelu. Mutta samalla hyvin, hyvin hämmentävää ja vähän surkuhupaisaakin: tämä fakta juuri näine eksakteine lukuineen löytyy ties kuinka monen lehden ties kuinka lukutaitoaiheisesta jutusta, ja kaikki viittaavat sitten vähän niin kuin toisiinsa.

    Onhan se tietysti hirvittävän paljon vaikuttavampaa ja vakuuttavampaakin sanoa näiden lukujen kanssa, kuin yleisellä tasolla todeta, että "lukeminen kasvattaa sanavarastoa". Että jotenkin olen hämmentynyt kyllä, että niin hirvittävän moni isoakin mediaa edustava on "purematta niellyt" nuo luvut tuollaisenaan vailla varsinaista lähdettä.

    Annikan taisin jo facebookista ainakin bongata... ei vain tuo ruotsi oikein meinaa taipua tarpeeksi. Jos satut hänet tavoittamaan, niin kerrothan meille muillekin? :)

    VastaaPoista
  7. Nyt oli vielä pakko palata kommentoimaan: kokeilin ihan kurillani googlata vielä sitten ruotsiksi tätä 15 000 ord 70 000 ord. Ja mitä löysinkään.

    No, käyttävät sitä siellä ihan yhtä lailla faktana näissä lukutaitoaiheisissa jutuissa ja tietoiskuissa. Ja toistaiseksi ainoa löytämäni lähde on tämä aikaisemmin linkkaamani kirja ;)

    Että ilmeisesti kyseessä sitten on vain tällainen yleistotuus, joka ei paljon selittelyjä kaipaa...?

    VastaaPoista
  8. Laitoin postia Annika Nasiellille. Mielenkiinnolla odotan, löytyykö häneltä jokin lähde. Henkilö ei ole tutkija, vaan "journalist, skrivarcoach, redaktör och barnboksexpert". Tämä ilmenee hänen yrityksensä (Lava) nettisivuilta.

    VastaaPoista
  9. Aaivan. Jokin lähdehän tälle varmasti (/toivottavasti) toki on... mutta asia on sitten erikseen se, onko lähde kuinka relevantti – ottaen huomioon, että sitä meillä päin kuitenkin siteerataan "uusimpien tutkimusten mukaan".

    Jännityksellä siis odottaen!

    VastaaPoista