Arkihuolesi kaikki heitä

Taidetaan elää vuoden stressaavinta aikaa.

Moni ympärillä hokee, että ei ole jouluihminen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että hyvä ruoka, lahjat, rauha, hyvä tahto ja hetken lepo eivät tuntuisi omilta. Syy lienee siinä, että nuo asiat eivät tule itsestään vaan ahdistusta aiheuttavalla työn tekemisellä.

Jouluun, kuten vaikkapa lomamatkoihin, ladataan odotuksia. Jokaisella perheenjäsenellä ne ovat omanlaisiaan. Jos niistä ei puhuta etukäteen, tapahtuu törmäyksiä.

Kun jouluna on aika huokaista, voi olo tuntua tyhjältä, pettyneeltä tai niin kireältä, että räjähtää pienestäkin. Joulu onkin monille tragedia. Ja kaiken taustalla on arki.

Arkiset rutiinit tuovat elämään selkeyttä, pysyvyyttä ja ennakoitavuutta. Eeva Jokinen määrittelee kirjassaan Aikuisten arki arjen rutiineiksi, kodintunnuksi, tavoiksi, sovinnaisten sukupuolitapojen ylläpitäjäksi ja yhteiskunnan pakkotahtien ja omalta tuntuvien rytmien kohtaamiseksi. Käytännössä arki on lapsiperheessä jatkuvaa ongelmanratkaisua ja edellyttää sujuakseen organisointikykyä, neuvottelutaitoa, joustamista sekä luovuutta. Näiden puute voi synnyttää ongelmia.

Kahvipuheissa törmää usein siihen, kuinka arki on selviytymiskamppailua. Taistelua aikaa vastaan, jossa ei ole mahdollisuutta pysähtyä ja muuttaa toimintatapojaan. Ei siis ole aikaa ja voimia oppia uutta.

Arkinen liitetään usein juuri kotiin, perheeseen ja varsinkin pienten lasten vanhemmuuteen. Toki arkea löytyy muualtakin, vaikkapa töistä. Arki on kuitenkin jotain sellaista, jonka päälle voi rakentaa muuta. Kun arjen päälle rakennetaan juhlaa, vaikkapa joulua, törmätään ongelmiin, jos arki ahdistaa. Törmätään vastuun ja työn jakamisen ongelmiin.

Jouluun liittyvät yllättävän vahvasti perinteiset sukupuoliroolit. Niiden mukaan koti on äidin valtakuntaa. Ja joulu on nimenomaan kotijuhla.

Äitimyytin mukainen äiti on aina rakastava ja kärsivällinen, uhrautuva, epäitsekäs ja sopeuttaa elämänsä muiden tarpeiden mukaan ja unohtaa omansa. Jos nainen joutuu elämään tällaisen myytin mukaan, joulu on vuoden pahinta aikaa, sillä kaikki muu kuin kuusen hakeminen kaatuu hänen niskaansa.

Tutkimusten – ja arkijärkeilynkin – mukaan parisuhteen onnellisuuden yksi merkittävä mittari on arjen sujuminen. Ja se sujuminen perustuu yhdessä tekemiseen, jaettuun vastuuseen ja tasa-arvoon. Tutkitun tiedon mukaan sekä miesten että naisten tyytyväisyys avioliittoon on yhteydessä siihen, miten tyytyväisiä he ovat lastenhoidon, kotitöiden vastuun ja päätösvallan jakoon.

Toinen tyytyväisyyden mittari on dialogisuus eli avoin puhuminen ja kuunteleminen, siis tasavertainen vuoropuhelu. Se tarkoittaa toisen huomioon ottamista ja kunnioittamista niin, että voidaan turvallisesti puhua tunteista, tarpeista ja toiveista. Puhumalla ratkaistaan myös keskinäiset ristiriidat, joita arkinen elämä tuo väistämättä tullessaan. Se onnistuu helpommin, jos keskittyy kuuntelemaan ja asettuu puhujan asemaan.

Onnistuneen joulun avaimet ovat sujuvassa arjessa. Jouluna voi heittää arkihuolet, mutta toimivista arjen käytännöistä on syytä pitää kiinni.