Joulutauko meni
mukavasti sukupuolen ja väkivallan yhteyden selvittelyyn. Joulun rauhassa
paneuduin muun muassa naisvihaan, raiskaukseen, insestiin, perheväkivaltaan,
maskuliiniseen hegemoniaan. Toki vain kirjoja lukemalla ja esseetä
kirjoittamalla.
Väitökseen liittyväksi sivuaineeksi valitsin
sukupuolentutkimuksen opintojaksoja. Enkä kadu. Perhe ja vanhemmuus sekä Sukupuoli
ja väkivalta -opinnot ovat tarjonneet hyvää perustaa tarkastella parisuhdetta
ja siinä tapahtuvaa oppimista. Sukupuolen filosofia on vielä jäljellä.
Parisuhteissa ongelmat kiertyvät
epätasa-arvoon, valtaan ja alistamiseen. Ongelmana on kovin usein perinteinen
maskuliinisuus.
Väkivallanteoista miehet tekevät 90
prosenttia. Myös perheissä alistaja on mies, joka valtaansa osoittaakseen
vaikka raiskaa. Perheväkivallassa on useimmiten kyse naisiin kohdistuvasta
väkivallasta. Lapsia kurittavat myös naiset, mutta eivät niin paljon kuin
miehet.
Naiselle koti onkin paljon vaarallisempi paikka
kuin öinen asema-aukio. Mies taas on kotonaan hyvässä turvassa. Perhettään
henkisesti ja fyysisesti terrorisoiva mies voi olla kodin seinien ulkopuolella käytökseltään
täysin vastakkainen. Tilannetta ei helpota se, että nainen voi vaieta häpeän
tai pelon vuoksi tai koska hän kuvittelee itse olevansa syyllinen kokemaansa kohteluun.
Väkivallassa on usein kyse pelosta
menettää asema ja kasvot. Kulttuurimme miesihanne vaatii paljon.
Miehen odotetaan olevan voimakas,
riippumaton, haavoittumaton ja hallitseva. Tietenkin hän on naista kookkaampi,
kykenee elättämään perheensä ja toimimaan kriisitilanteissa, kykenee puolustamaan
itseään, perhettään, omaisuuttaan sekä on synnynnäinen heteroseksuaali ja
väsymätön rakastaja.
Miehiseen liitetään myös kilpailunhalu,
tunne-elämän kylmyys, kovuus, vallanhalu aggressiivisuus, itsenäisyys ja
järkiperäisyys.
Ei siis ihme, jos kulttuurimme tuottaa
traumatisoituneita miehiä. Psykologi Lauri Mannermaa puhuu mieshäpeästä, musertavasta tunteesta, että on
epäonnistunut olemaan sellainen mies kuin yhteiskunta ja toiset miehet odottavat.
Mieshäpeä vaivaa varsinkin keski-ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä.
Ei kukaan pysty vastaamaan tuollaisiin
odotuksiin. Ehkä James Bondia katsellessa voi tuokioksi samastua supermieheen. Siinäkö
piilee hahmon suosion salaisuus?
Liekö yhtään myyttistä miehistä miestä oikeasti
olemassakaan. Ainakaan kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Jokaisessa on
maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä, ja niiden keskinäinen suhde vaihtelee.
Onneksi
voi myös käyttää päätään ja asettaa arvot ihan itsenäisesti kohdalleen. Mitä
elämässä haluaa – päteä vai elää? Elämän voi ottaa omiin käsiinsä, elämä on
valintoja, loppuun asti. Satsaako työhön vai ihmisiin? Elääkö omassa kuplassa
vai jakaako elämänsä läheistensä kanssa? Haaliiko rahaa vai etsiikö onnea
muilla keinoin? Toteuttaako itseään vai hyppiikö toisten pillin mukaan?
Mitä on sellainen valta, joka perustuu
uhkailuun ja pelotteluun? Mediaan tihkuneiden tietojen mukaan sellainen valta
upotti Nokian. Kaataa se pienemmätkin purret.
Lukemista
aiheesta:
- Jokinen, Arto: Panssaroitu maskuliinisuus mies, väkivalta ja kulttuuri
- Heinämaa, Sara & Näre, Sari (toim.): Pahan tyttäret sukupuolitettu pelko, viha ja valta
- Keskinen, Suvi: Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat sukupuoli, valta ja kielelliset käytännöt
·
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti