Sivut

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Joulutauko meni väkivallan merkeissä

Joulutauko meni mukavasti sukupuolen ja väkivallan yhteyden selvittelyyn. Joulun rauhassa paneuduin muun muassa naisvihaan, raiskaukseen, insestiin, perheväkivaltaan, maskuliiniseen hegemoniaan. Toki vain kirjoja lukemalla ja esseetä kirjoittamalla.
     Väitökseen liittyväksi sivuaineeksi valitsin sukupuolentutkimuksen opintojaksoja. Enkä kadu. Perhe ja vanhemmuus sekä Sukupuoli ja väkivalta -opinnot ovat tarjonneet hyvää perustaa tarkastella parisuhdetta ja siinä tapahtuvaa oppimista. Sukupuolen filosofia on vielä jäljellä.

     Parisuhteissa ongelmat kiertyvät epätasa-arvoon, valtaan ja alistamiseen. Ongelmana on kovin usein perinteinen maskuliinisuus.
     Väkivallanteoista miehet tekevät 90 prosenttia. Myös perheissä alistaja on mies, joka valtaansa osoittaakseen vaikka raiskaa. Perheväkivallassa on useimmiten kyse naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Lapsia kurittavat myös naiset, mutta eivät niin paljon kuin miehet.
     Naiselle koti onkin paljon vaarallisempi paikka kuin öinen asema-aukio. Mies taas on kotonaan hyvässä turvassa. Perhettään henkisesti ja fyysisesti terrorisoiva mies voi olla kodin seinien ulkopuolella käytökseltään täysin vastakkainen. Tilannetta ei helpota se, että nainen voi vaieta häpeän tai pelon vuoksi tai koska hän kuvittelee itse olevansa syyllinen kokemaansa kohteluun.


    
     Väkivallassa on usein kyse pelosta menettää asema ja kasvot. Kulttuurimme miesihanne vaatii paljon.
     Miehen odotetaan olevan voimakas, riippumaton, haavoittumaton ja hallitseva. Tietenkin hän on naista kookkaampi, kykenee elättämään perheensä ja toimimaan kriisitilanteissa, kykenee puolustamaan itseään, perhettään, omaisuuttaan sekä on synnynnäinen heteroseksuaali ja väsymätön rakastaja.
     Miehiseen liitetään myös kilpailunhalu, tunne-elämän kylmyys, kovuus, vallanhalu aggressiivisuus, itsenäisyys ja järkiperäisyys.
     Ei siis ihme, jos kulttuurimme tuottaa traumatisoituneita miehiä. Psykologi Lauri Mannermaa puhuu mieshäpeästä, musertavasta tunteesta, että on epäonnistunut olemaan sellainen mies kuin yhteiskunta ja toiset miehet odottavat. Mieshäpeä vaivaa varsinkin keski-ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä.
     Ei kukaan pysty vastaamaan tuollaisiin odotuksiin. Ehkä James Bondia katsellessa voi tuokioksi samastua supermieheen. Siinäkö piilee hahmon suosion salaisuus?

     Liekö yhtään myyttistä miehistä miestä oikeasti olemassakaan. Ainakaan kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Jokaisessa on maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä, ja niiden keskinäinen suhde vaihtelee.
     Onneksi voi myös käyttää päätään ja asettaa arvot ihan itsenäisesti kohdalleen. Mitä elämässä haluaa – päteä vai elää? Elämän voi ottaa omiin käsiinsä, elämä on valintoja, loppuun asti. Satsaako työhön vai ihmisiin? Elääkö omassa kuplassa vai jakaako elämänsä läheistensä kanssa? Haaliiko rahaa vai etsiikö onnea muilla keinoin? Toteuttaako itseään vai hyppiikö toisten pillin mukaan?
    
     Mitä on sellainen valta, joka perustuu uhkailuun ja pelotteluun? Mediaan tihkuneiden tietojen mukaan sellainen valta upotti Nokian. Kaataa se pienemmätkin purret.

Lukemista aiheesta:
  •     Jokinen, Arto: Panssaroitu maskuliinisuus mies, väkivalta ja kulttuuri
  •     Heinämaa, Sara & Näre, Sari (toim.): Pahan tyttäret sukupuolitettu pelko, viha ja valta
  •     Keskinen, Suvi: Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat sukupuoli, valta ja kielelliset käytännöt


·        

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti