Onnelliseksi eroamalla

Kumpi on niskan päällä? Alistetaanko perheessä naista vai miestä? Kuka määrää kaapin paikan? Oletko marsu vai tiikerihai? kysyi Helsingin Sanomat 14.1.2016.

Ero voi olla paras ratkaisu, jos arki on jatkuvaa taistelua, eikä elämäänsä voi elää haluamallaan tavalla.

Eronneet ovat yleensä kovasti tyytyväisiä ratkaisuunsa. Osmo Kontulan kirjoittaman Perhebarometrin 2013: Yhdessä vai erikseen? mukaan suurin osa naisista ja miehistä koki elämänsä muuttuneen onnellisemmaksi ja itsetuntonsa kohentuneen eron jälkeen. Erityisesti naisten itsetunto oli vahvistunut.

Myös Jouko Kiisken tutkimuksessa Suomalainen avioero 2000-luvun alussa (2011) avioero koettiin enimmäkseen myönteisenä. Tutkitut olivat tyytyväisiä uuden elämänsä laatuun ja sen hallintaan, ihmissuhteisiin ja jopa taloudelliseen toimeentuloon. Seitsemän kymmenestä piti avioeroa järkevänä ratkaisuna ja opettavaisena kokemuksena. Monet pitävätkin itseään eronsa jälkeen aiempaa kyvykkäämpänä solmimaan onnellisen parisuhteen. 87 prosenttia oli eron myötä kasvanut ihmisenä.

Avioerot eivät yleensä ole turhia, eikä avioliiton loppuminen ole katastrofi kuin pienelle osalle eronneista. Yleensä niille, joille ero tulee yllätyksenä.

Riitaa arjesta

Parisuhteen arjessa riidellään eniten kotitöiden jakamisesta ja lasten kasvattamisesta. Samoin riitaa syntyy kommunikaation toimivuudesta, yhteisestä vapaa-ajasta, yhteisten rahojen käytöstä ja seksistä. Ennen eroa pöydälle nostetaan myös puolisoiden erilaiset arvot ja elämäntyylit.

Eniten taistellaan siis jokapäiväisistä keskinäisistä suhteista ja siihen liittyvästä yhteistyöstä. Parisuhde onkin ennen kaikkea yhteistyösuhde, ja sen onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin yhteistyö käytännössä toimii.

Kontulan mukaan yhteiset lapset ovat tärkein syy pysyä yhdessä. Muita erittäin tärkeiksi koettuja syitä ovat rakkaus sekä päätös ja halua elää yhdessä. Raha, yksinjäämisen pelko, toisten ihmisten arvostelu tai pelko kumppanin reaktiosta eroon ei sido ihmisiä toisiinsa.

Miksi erotaan?

Syitä on monia. Naiset pakkaavat laukkunsa, jos parisuhteessa on vaikeuksia puhua ja selvittää erimielisyyksiä, puuttuu arvostusta ja kunnioitusta, parisuhdetta ei hoideta, mies on uskoton, puuttuu rakkautta ja arvot ja elämäntyylit ovat erilaisia. Miehillä syyt ovat pitkälti samoja, mutta he eivät niinkään koe arvostuksen ja kunnioituksen puutetta tai ristiriitoja arvoissa, mutta sen sijaan parin seksuaaliset ongelmat ovat yksi tärkeä syy erota naisesta.

Lyhyesti sanottuna parisuhteissa riidellään arkeen liittyvistä asioista ja kasvetaan erilleen. Uskottomuus ei yleensä ole syy eroon vaan seuraus muista kasautuneista ongelmista.

Kaarina Määtän mukaan ihmisillä on erotessaan yleensä kaksi tavoitetta: vapautua epäonnistuneesta liitosta ja aloittaa uusi elämä. Ero on elämän käännekohta ja merkitsee monenlaista kamppailua ja muutosta. Se muokkaa niin ihmisen persoonallisuutta, identiteettiä, asenteita ja maailmankatsomusta kuin käsityksiä yhteiskunnasta ja perheestä, elämisen ja asumisen tapaa sekä vapaa-ajan ja työn organisointia.

Kyseessä on siis merkittävä oppimisen ja muutoksen mahdollisuus.

Eron voi välttää

Monissa tapauksissa eron voi myös välttää, mutta sekin edellyttää uuden oppimista.

Arki pitää saada rullaamaan tasapuolisesti. Kummallakin pitää olla tunne, että suhteesta saa saman verran kuin siihen laittaakin. Miehille on tietenkin ongelma, että naiset vaativat parisuhteelta miehiä enemmän.

Hyvin tärkeää on saada suu auki. Toimiva kommunikaatio kuuluu hyvän parisuhteen perusasioihin. Samoin jakaminen. Kumppaniin ollaan tyytyväisiä, kun on mahdollisuus puhua ja jakaa hänen kanssaan kaikki asiat. Tähän liittyy myös kyky ilmaista tunteita.

Onnellisen parisuhteen perustekijöihin kuuluvat myös luottamus kumppaniin kaikissa asioissa ja tilanteissa, molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus sekä samanlaiset elämänarvot.  

Ensimmäisellä yrityksellä tähän ei aina pääse. Mutta toisella kertaa pitäisi olla jo paremmat mahdollisuudet, jos osaa ottaa opikseen ja haluaa kehittyä ihmisenä. Kovapäisiltä se voi vaatia kolmannenkin yrityksen.

Lähteet

Kiiski, Jouko 2011. Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään? Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 11.1.2016, http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0422-5/urn_isbn_978-952-61-0422-5.pdf

Kontula, Osmo 2013. Yhdessä vai erikseen? Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Väestötutkimuslaitos Katsauksia E 47/2013. Helsinki: Väestöliitto, http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/7c3646ada41bb772f5754a4163d3efe3/1452847182/application/pdf/2979010/Perhebarometri2013_web_1.pdf

Määttä, Kaarina 2002. Avioeron tuska ja helpotus. Helsinki: Tammi.

Arkihuolesi kaikki heitä

Taidetaan elää vuoden stressaavinta aikaa.

Moni ympärillä hokee, että ei ole jouluihminen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että hyvä ruoka, lahjat, rauha, hyvä tahto ja hetken lepo eivät tuntuisi omilta. Syy lienee siinä, että nuo asiat eivät tule itsestään vaan ahdistusta aiheuttavalla työn tekemisellä.

Jouluun, kuten vaikkapa lomamatkoihin, ladataan odotuksia. Jokaisella perheenjäsenellä ne ovat omanlaisiaan. Jos niistä ei puhuta etukäteen, tapahtuu törmäyksiä.

Kun jouluna on aika huokaista, voi olo tuntua tyhjältä, pettyneeltä tai niin kireältä, että räjähtää pienestäkin. Joulu onkin monille tragedia. Ja kaiken taustalla on arki.

Arkiset rutiinit tuovat elämään selkeyttä, pysyvyyttä ja ennakoitavuutta. Eeva Jokinen määrittelee kirjassaan Aikuisten arki arjen rutiineiksi, kodintunnuksi, tavoiksi, sovinnaisten sukupuolitapojen ylläpitäjäksi ja yhteiskunnan pakkotahtien ja omalta tuntuvien rytmien kohtaamiseksi. Käytännössä arki on lapsiperheessä jatkuvaa ongelmanratkaisua ja edellyttää sujuakseen organisointikykyä, neuvottelutaitoa, joustamista sekä luovuutta. Näiden puute voi synnyttää ongelmia.

Kahvipuheissa törmää usein siihen, kuinka arki on selviytymiskamppailua. Taistelua aikaa vastaan, jossa ei ole mahdollisuutta pysähtyä ja muuttaa toimintatapojaan. Ei siis ole aikaa ja voimia oppia uutta.

Arkinen liitetään usein juuri kotiin, perheeseen ja varsinkin pienten lasten vanhemmuuteen. Toki arkea löytyy muualtakin, vaikkapa töistä. Arki on kuitenkin jotain sellaista, jonka päälle voi rakentaa muuta. Kun arjen päälle rakennetaan juhlaa, vaikkapa joulua, törmätään ongelmiin, jos arki ahdistaa. Törmätään vastuun ja työn jakamisen ongelmiin.

Jouluun liittyvät yllättävän vahvasti perinteiset sukupuoliroolit. Niiden mukaan koti on äidin valtakuntaa. Ja joulu on nimenomaan kotijuhla.

Äitimyytin mukainen äiti on aina rakastava ja kärsivällinen, uhrautuva, epäitsekäs ja sopeuttaa elämänsä muiden tarpeiden mukaan ja unohtaa omansa. Jos nainen joutuu elämään tällaisen myytin mukaan, joulu on vuoden pahinta aikaa, sillä kaikki muu kuin kuusen hakeminen kaatuu hänen niskaansa.

Tutkimusten – ja arkijärkeilynkin – mukaan parisuhteen onnellisuuden yksi merkittävä mittari on arjen sujuminen. Ja se sujuminen perustuu yhdessä tekemiseen, jaettuun vastuuseen ja tasa-arvoon. Tutkitun tiedon mukaan sekä miesten että naisten tyytyväisyys avioliittoon on yhteydessä siihen, miten tyytyväisiä he ovat lastenhoidon, kotitöiden vastuun ja päätösvallan jakoon.

Toinen tyytyväisyyden mittari on dialogisuus eli avoin puhuminen ja kuunteleminen, siis tasavertainen vuoropuhelu. Se tarkoittaa toisen huomioon ottamista ja kunnioittamista niin, että voidaan turvallisesti puhua tunteista, tarpeista ja toiveista. Puhumalla ratkaistaan myös keskinäiset ristiriidat, joita arkinen elämä tuo väistämättä tullessaan. Se onnistuu helpommin, jos keskittyy kuuntelemaan ja asettuu puhujan asemaan.

Onnistuneen joulun avaimet ovat sujuvassa arjessa. Jouluna voi heittää arkihuolet, mutta toimivista arjen käytännöistä on syytä pitää kiinni.