Kasvaako erilleen vai yhteen?

Eroon päättyneiden avio- ja avoliittojen yleinen ongelmana on puolisoiden erilleen kasvaminen. Ei kai ainakaan rakkausliitoissa yhteen mennä sen vuoksi, jotta päästäisiin eromaan. Silti nykyisin noin puolet liitoista hajoaa. Miten sitten voisi oppia kasvamaan yhteen niin, että mahdolliselta erolta vältyttäisiin?

Ensinnäkin lähtökohtien pitää olla kunnossa.

Täytyy tietää, mitä tekee ja kenen kanssa. Kumppanikandidaatissa ei tärkeintä suhteen keston kannalta ole raha tai ulkonäkö. Kannattaa siis tutustua perusteellisesti muuhunkin kuin kumppanin anatomiaan, muun muassa persoonaan, arvoihin, tavoitteisiin ja vuorovaikutustapoihin. Mutta vielä tärkeämpää on tuntea itsensä.

Lauantain Hesarissa oli kiinnostava juttu formulalääkäri Aki Hintsasta. Hänen mukaansa hyvinvointimme riippuu sisimmästämme eli siitä, millainen käsitys meillä on itsestämme ja miten hyvin tunnemme itsemme.

Hintsan mukaan ydin muodostuu vastauksesta kolmeen kysymykseen: Tiedätkö, kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi?

Siinä on kolme kysymystä, joihin olisi hyvä osata vastata myös ennen avio- tai avoliittoa.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Totuus paljastuu vähitellen

Identiteettimme on jatkuvasti muutoksessa ja itsensä tunteminen ei ole yksinkertaista. Ei ole tavatonta pyrkiä esittämään jotain muuta, mitä todellisuudessa on. Tämä voi tapahtua myös täysin tiedostamatta. Voimme puhua toiveidemme mukaan, mutta käyttäytyminen osoittaa jotain muuta. Tilanteesta riippuen kerromme itsestämme myös erilaisia tarinoita. Meillä on kertomusten kautta rakentuvia narratiivisia identiteettejä. Koemme itsemme myös monesti eri tavalla kuin muut ihmiset kokevat meidät.

Kannamme mukanamme myös lapsuudenkodin perintöä. Tänään Hesarin mielipidesivulla psykologi-psykoterapeutti Lauri Mannermaa muistutti asiasta. Parisuhteen arjessa reagoimme alitajuisesti, ilman harkintaa lapsuuden mallien mukaan. Kun hyökkäämme tai hiljenemme, toteutamme Mannermaan mukaan sellaista toimintaa, jolla on lapsuudenperheessä saatu rakkautta tai hyväksyntää. Tästä vuorovaikutustyylistä poikkeaminen voi vielä aikuisenakin tuntua mahdottomalta.

Käsitys itsestämme rakentuu kokemustemme kautta. Parisuhteen ongelmana on usein se, että ihmiset muuttuvat toisenlaiseksi suhteen kuluessa, vapaamielisestä voi kasvaa konservatiivi tai idealisti voi kyynistyä. Voihan se olla niinkin, että rakastuminen on sokaissut ja kun arki alkaa vallata elämää, näkökyky hiljalleen palailee.

Jos parisuhdetta tarkastelee sijoituksena, niin silloin lupaavalta tuntunut sijoitus voi alkaa menettää arvoaan. Tilannetta ei helpota se, että myös vastapuoli toimii suhteessa sijoittajan roolissa omine odotuksineen. Molempien siis tulee olla tyytyväisiä sijoitukseensa, jotta kumppanuus jatkuisi.

Yhdessä oppimista

Toimivassa parisuhteessa vuorovaikutus ja avoin kommunikaatio ovat avaintekijöitä. Keskinäinen luottamus luo turvallisuuden tunteen, jolloin on helpompi ilmaista omat tunteensa. Lisäksi pitäisi osata kuunnella, ymmärtää, hyväksyä. Pelottelu heikentää aina suhteessa vallitsevaa luottamusta.

Tärkeää olisi pystyä ilmaisemaan kielteisiä tunteita rakentavasti. Jokaisessa suhteessa tulee eteen ongelmia ja ristiriitoja, mutta jos ne pystytään ratkaisemaan, ei yleensä ole hätää. Erityisesti kumppanin positiivisella palautteella on merkitystä, koska sillä on varsin suora yhteys itsetuntoon ja läheisyyden kokemiseen. Iva, pilkallisuus, halveksunta ja kriittisyys toimivat toisin päin, etäännyttävät. Jos tekojen sijasta tuomitsee koko ihmisen, ollaan pettävällä jäällä.

Yksi haaste on siinä, miten osata asettaa sanansa niin, ettei tapahdu väärinkäsityksiä. Tähän ongelmatiikkaan paneutuu yhdysvaltalainen psykologi John Gray bestsellerissään Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Hänen mukaansa miehet ja naiset ovat eri planeetoilta, ja ellei tätä ota huomioon, virhetulkinnat ovat väistämättömiä.

Grayn mukaan riidat eivät yleensä johdu siitä, että ollaan eri mieltä asioista. Ne aiheutuvat siitä, että miehestä tuntuu, että nainen ei hyväksy hänen näkökulmaansa. Tai siitä, että nainen ei pidä tavasta, jolla mies puhuu hänelle. Riidat pahenevat, kun mies alkaa vähätellä naisen tunteita ja nainen reagoi siihen paheksuvasti.

Nainen kaipaa parisuhteessa välittämistä, ymmärtämistä, kunnioitusta, omistautumista, tunteiden arvostusta ja rohkaisua. Mies kaipaa puolestaan luottamusta, hyväksyntää, arvostusta, ihailua, tunnustusta ja kannustusta. Kun nämä otetaan huomioon, on yhdessä kasvaminen mahdollista.

Usein kuulee naisten suusta puhetta miehen kasvattamisesta, varsinkin silloin, kun käytetty parisuhdepedagogiikka on epäonnistunut.

Grayn mukaan nainen yrittää muuttaa miestään paremmaksi ja pitää sitä osoituksena rakkaudesta. Mies kokee tämän kontrollointina, torjuntana ja rakkauden puutteena, eikä kasvua tapahdu. Mies tarvitsee muuttuakseen ja kasvaakseen myönteistä luottamusta ja hyväksyntää.

Vaikka Grayn tapaan nähdä miehet ja naiset yleistyksinä on syytä suhtautua kriittisesti, löytyy kirjasta paljon kiinnostavaa luettavaa parisuhteen hoitoon.

Ei syytä lyödä päätään seinään

Oman kokemukseni mukaan on pärjättävä yksinään, jotta menestyy parisuhteessa. Omilla jaloillaan seisova ihminen voi tukea ja kunnioittaa kumppaniaan. Hän kykenee hyväksymään itsensä ja hyväksymään kumppaninsa sellaisena kuin tämä on. Ja on myös avoin muutokselle. Pystyssä pysyminen tosin edellyttää jatkuvaa reflektointia, eletyn ja kokemusten kriittistä arviointia ja itsetutkiskelua.

Oppiminenhan on sitä, että lopetamme lyömästä päätämme seinään ja muutamme toimintaamme niin, että pääsemme eteenpäin. Parisuhteessa matkaamisen kannalta on olennaista kyky käsitellä ristiriitoja rakentavalla tavalla.

Keskinäisen luottamuksen ja arvostuksen vallitessa on paljon helpompi oppia uusia asioita ja sitoutua yhteisiin päämääriin. Jos kumppanilta saa tukea, ei ole mahdotonta etsiä kumpaakin tyydyttäviä kompromisseja ja neuvotella arkielämän pelisäännöistä.

Mutta jos ei tule hyväksytyksi omana itsenään ja joutuu esittämään jotain muuta kuin on, kumppani todennäköisesti törmää jossain vaiheessa ikävään yllätykseen. Yhteen elämän suurimmista oppimiskokemuksista: eroon.

Lisää lukemista:

Gray, John 2001. Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta. Paranna parisuhdettasi ja löydä partnerisi kanssa yhteinen kieli. Helsinki: WSOY.

Lyytinen, Jaakko 2016. Syövästä toipuva formulatähtien lääkäri Aki Hintsa sai kutsun puhumaan maailman huippujohtajille: ”Filosofianne on poikkeuksellinen.” Helsingin Sanomat 16.1.2016, http://www.hs.fi/raha/a1452841987997.
Hintsan ajatuksia on esitelty muun muassa blogissa Viisas pääsee vähemmällä

Mannermaa, Lauri 2016. Reagoimme parisuhteessa lapsuuden mallien mukaan. Helsingin Sanomat 18.1.2016, mielipide. http://www.hs.fi/paivanlehti/18012016/a1453000250395.

Onnelliseksi eroamalla

Kumpi on niskan päällä? Alistetaanko perheessä naista vai miestä? Kuka määrää kaapin paikan? Oletko marsu vai tiikerihai? kysyi Helsingin Sanomat 14.1.2016.

Ero voi olla paras ratkaisu, jos arki on jatkuvaa taistelua, eikä elämäänsä voi elää haluamallaan tavalla.

Eronneet ovat yleensä kovasti tyytyväisiä ratkaisuunsa. Osmo Kontulan kirjoittaman Perhebarometrin 2013: Yhdessä vai erikseen? mukaan suurin osa naisista ja miehistä koki elämänsä muuttuneen onnellisemmaksi ja itsetuntonsa kohentuneen eron jälkeen. Erityisesti naisten itsetunto oli vahvistunut.

Myös Jouko Kiisken tutkimuksessa Suomalainen avioero 2000-luvun alussa (2011) avioero koettiin enimmäkseen myönteisenä. Tutkitut olivat tyytyväisiä uuden elämänsä laatuun ja sen hallintaan, ihmissuhteisiin ja jopa taloudelliseen toimeentuloon. Seitsemän kymmenestä piti avioeroa järkevänä ratkaisuna ja opettavaisena kokemuksena. Monet pitävätkin itseään eronsa jälkeen aiempaa kyvykkäämpänä solmimaan onnellisen parisuhteen. 87 prosenttia oli eron myötä kasvanut ihmisenä.

Avioerot eivät yleensä ole turhia, eikä avioliiton loppuminen ole katastrofi kuin pienelle osalle eronneista. Yleensä niille, joille ero tulee yllätyksenä.

Riitaa arjesta

Parisuhteen arjessa riidellään eniten kotitöiden jakamisesta ja lasten kasvattamisesta. Samoin riitaa syntyy kommunikaation toimivuudesta, yhteisestä vapaa-ajasta, yhteisten rahojen käytöstä ja seksistä. Ennen eroa pöydälle nostetaan myös puolisoiden erilaiset arvot ja elämäntyylit.

Eniten taistellaan siis jokapäiväisistä keskinäisistä suhteista ja siihen liittyvästä yhteistyöstä. Parisuhde onkin ennen kaikkea yhteistyösuhde, ja sen onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin yhteistyö käytännössä toimii.

Kontulan mukaan yhteiset lapset ovat tärkein syy pysyä yhdessä. Muita erittäin tärkeiksi koettuja syitä ovat rakkaus sekä päätös ja halua elää yhdessä. Raha, yksinjäämisen pelko, toisten ihmisten arvostelu tai pelko kumppanin reaktiosta eroon ei sido ihmisiä toisiinsa.

Miksi erotaan?

Syitä on monia. Naiset pakkaavat laukkunsa, jos parisuhteessa on vaikeuksia puhua ja selvittää erimielisyyksiä, puuttuu arvostusta ja kunnioitusta, parisuhdetta ei hoideta, mies on uskoton, puuttuu rakkautta ja arvot ja elämäntyylit ovat erilaisia. Miehillä syyt ovat pitkälti samoja, mutta he eivät niinkään koe arvostuksen ja kunnioituksen puutetta tai ristiriitoja arvoissa, mutta sen sijaan parin seksuaaliset ongelmat ovat yksi tärkeä syy erota naisesta.

Lyhyesti sanottuna parisuhteissa riidellään arkeen liittyvistä asioista ja kasvetaan erilleen. Uskottomuus ei yleensä ole syy eroon vaan seuraus muista kasautuneista ongelmista.

Kaarina Määtän mukaan ihmisillä on erotessaan yleensä kaksi tavoitetta: vapautua epäonnistuneesta liitosta ja aloittaa uusi elämä. Ero on elämän käännekohta ja merkitsee monenlaista kamppailua ja muutosta. Se muokkaa niin ihmisen persoonallisuutta, identiteettiä, asenteita ja maailmankatsomusta kuin käsityksiä yhteiskunnasta ja perheestä, elämisen ja asumisen tapaa sekä vapaa-ajan ja työn organisointia.

Kyseessä on siis merkittävä oppimisen ja muutoksen mahdollisuus.

Eron voi välttää

Monissa tapauksissa eron voi myös välttää, mutta sekin edellyttää uuden oppimista.

Arki pitää saada rullaamaan tasapuolisesti. Kummallakin pitää olla tunne, että suhteesta saa saman verran kuin siihen laittaakin. Miehille on tietenkin ongelma, että naiset vaativat parisuhteelta miehiä enemmän.

Hyvin tärkeää on saada suu auki. Toimiva kommunikaatio kuuluu hyvän parisuhteen perusasioihin. Samoin jakaminen. Kumppaniin ollaan tyytyväisiä, kun on mahdollisuus puhua ja jakaa hänen kanssaan kaikki asiat. Tähän liittyy myös kyky ilmaista tunteita.

Onnellisen parisuhteen perustekijöihin kuuluvat myös luottamus kumppaniin kaikissa asioissa ja tilanteissa, molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus sekä samanlaiset elämänarvot.  

Ensimmäisellä yrityksellä tähän ei aina pääse. Mutta toisella kertaa pitäisi olla jo paremmat mahdollisuudet, jos osaa ottaa opikseen ja haluaa kehittyä ihmisenä. Kovapäisiltä se voi vaatia kolmannenkin yrityksen.

Lähteet

Kiiski, Jouko 2011. Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään? Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 11.1.2016, http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-0422-5/urn_isbn_978-952-61-0422-5.pdf

Kontula, Osmo 2013. Yhdessä vai erikseen? Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Väestötutkimuslaitos Katsauksia E 47/2013. Helsinki: Väestöliitto, http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/7c3646ada41bb772f5754a4163d3efe3/1452847182/application/pdf/2979010/Perhebarometri2013_web_1.pdf

Määttä, Kaarina 2002. Avioeron tuska ja helpotus. Helsinki: Tammi.